torstai 28. syyskuuta 2017

Kappale kauneinta Suomea - likaisen lasin lävitse

Matkalla. Taajamissa on kenkälaatikon muotoisia keskuksia, ostareita, yksikerroksisia. Vielä. Niitä ei ole ketjutettu. Imetty kuiviin. Mörssätty kappaleiksi ja päälle rakennettu jotain vielä hirveämpää.

Ennen pieneissä pitäjissä otettiin hauskoja selfieitä 1970-1980-luvun taitteessa pokkarikameralla, jossa oli salamavalona hauskat kuutiot. Filmille tallentui kaikenlaista - ei taajamien hirveätä fasististista ja kekkoslovakialaista onttoutta, harmautta ja kaiken ankeuttavaa yleisilmettä.

Täältä on päästävä pois. Onko se nyt ostalgiaa?

Ja onko Kemi edes Lappia? Minä näen Pohjoisen, kotiseudun, huomisen, Suomen sellaisenaan, per se, dokumentaarisesti, vaikka valitsin kalansilmäobjektiivin, mutta silti. Onko mikään enää per se? Poimin kehysten sisälle Tim Burtonin puita, kauhupuita, goottilaisia. Pyöriä, joita ei lukita.












Kappale kauneinta Suomea - likaisen lasin lävitse

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti