Kohti juhannusta Impivaarassa kesällä 2019

Elämän yksinkertaisia iloa, puhdasta ilmaa, hiljaisuutta, luonnonrauhaa, puhdasta järvivettä, ei vaarallista kaivosteollisuutta, vain kesämökki ja retrotopia. Ei ole villejä lupiinejä eikä kurttuisia ruusuja- Voikukkia. Ennen juhannusaattoa kesämökillä. Before Mid Summer´s Eve by © Satu Ylavaara Photography 2019:

juhannusruoka on tietenkin kasvisruokaa, ovo-lakto-kasvis -akselilla koleina iltoina uuniruokana perunasipuli-sekoitus viipaleina juustoraasteen jämien kanssa, myös sinihomejuusto käy. 

© Satu Ylavaara Photography 2019

Kappale kauneinta Suomea - likaisen lasin lävitse

Matkalla. Taajamissa on kenkälaatikon muotoisia keskuksia, ostareita, yksikerroksisia. Vielä. Niitä ei ole ketjutettu. Imetty kuiviin. Mörssätty kappaleiksi ja päälle rakennettu jotain vielä hirveämpää.

Ennen pieneissä pitäjissä otettiin hauskoja selfieitä 1970-1980-luvun taitteessa pokkarikameralla, jossa oli salamavalona hauskat kuutiot. Filmille tallentui kaikenlaista - ei taajamien hirveätä fasististista ja kekkoslovakialaista onttoutta, harmautta ja kaiken ankeuttavaa yleisilmettä.

Täältä on päästävä pois. Onko se nyt ostalgiaa?

Ja onko Kemi edes Lappia? Minä näen Pohjoisen, kotiseudun, huomisen, Suomen sellaisenaan, per se, dokumentaarisesti, vaikka valitsin kalansilmäobjektiivin, mutta silti. Onko mikään enää per se? Poimin kehysten sisälle Tim Burtonin puita, kauhupuita, goottilaisia. Pyöriä, joita ei lukita.

Kappale kauneinta Suomea - likaisen lasin lävitse