Myytillinen, pelottava karhu, jonka nimeä ei saa lausua, mesikämmen, otso, kontio. Kaunis on jäätaiteena. Helsingin rautatientorin luisteluradalla, iltasella, pimiällä, Kaamoksen aikaa, 27.helmikuuta, juur ennen Kalevalan päivää, sopivasti kävin katsomassa Juha Hurmeen Lemminkäisen. Vaikka minulla on pelkästään Helsingin ilmaisiin tapahtumiin ja kulttuurihäppeninkeihin sijoittuvat sivut, niin vaihteeksi, tasapaksuuden, ja -puolisuuden vuoks tälläkin sivustolla. Juha Hurmeen hulluus ja lämpö on läsnä. Opettavaisissakin tarinoissa, historiassa, pienissä puroissa joista syntyy Niemi. Ehkä.
Patsi tässä luvassa on selkeä porsas. Jäätaiteen kuvaaminen kaamoksen aikana, pimiässä, kylmässä on haasteellista. Sormet jäätyvät, obejktiivit juurtuvat, patterit kuluvat, liiankin sukkelaan.
Tässä kuvassa jäätaideteos onkin ilmiselvä vasikka...
ja sääkattta näytti Helsingissä tältä
Ja pakanamaan kartta tältä.... Tai siis Tuska festarien mainos ;)
Suomi ja Helsinki eivät ole enää Kekkoslovakiaa - tuota harmaata, ahdasmielistä taantumuksellista kyttäystä ja kyyräilyä, vaan jo vekkulisti ja kekkulisti mainotstetaan alakulttuurien tapahtumia, ja mielleyhtymiä, jotka ovat paisuneet vallan suuriksi spektaakkeleiksi - ja ehkä pakkokin, ettei kynsille tule ts lipunmyynti kannattaa. Tuska on hehkeän nihkeän kuuman kesän mukavin festari kulkea kaasunaamari päässä....
