Rut Brykin näyttelyn viehättävä ja kaino mainos.
Klassisen katutaiteen katsominen ja valokuvaaminen ei maksa mitään.
Melkeinpä haluaisin mennä katsomaan Kotiopettajattaren romaania.
Hirveän hieno herhiläinen Yliopistonkadulla
Rento, joka mainostetaan olevan seurusteluravintoloiden äiti! Yliopistonkatu 23:
Säästösyistä en vieraillut sisällä, vaan kuvasin ulkona, maaliskuus 2018, oli kovin kesäistä kuvissa.
Turku on myös muotoilun, designin kaupunki, ja logojen, brändien, tuotemerkkien, vintagen
Kauniita, vanhioja rakennuksia. Ihanaa, kuinka Turkua ei ole tuhottu!
Vuonna 1908 valmistunut jugend-rakennus osoitteessa Aurakatu 11, Turku
Haldelsinstitut, Kauppaopisto. Hienoa, kuinka Turussa lukee selkeästi rakennuksen nimi
Maariankatu 12
.
© Satu Ylävaara 2018
By Unknown - https://www.facebook.com/photo.php?fbid=854621944625639&set=gm.873688909351453&type=3&theater, Public Domain, Link
On hienoa, että vähavaraisia, ja köyhiä on otettu huomioon. Mutta museokortin ja / tai museokäynnin hinnoittelijalla voi jäädä tietämättä, kuinka itse taiteentekijä, köyhä taiteilija ja huonosti eläkettä saava entinen taidekasvattaja - heillä, eli meillä, voi olla niin niukkaa, ettei museoon ole varaa. 10 euroa on suuri raha. Myös 8 euroa on suuri raha. Hienoa, että museokortti käy miltei joka Suomen museoon. Mutta niihin matkaaminen ei ole ilmaista.
Hienoa, että ajatellaan, että vähävarainen voisi madaltaa kynnystä mennä museoon, mutta kappas vaan, fasistisen oikeistohallinnon aikana lahtarit ja porvarit leikkaavat niin työttömiltä kyykyttämällä, kuin myös tulevaisuudelta leikataan, kuten opiskelijoilta. Juuri nämä opiskelulupauksen tekijät oikestolaiset valehtelivat, etteivät leikkaa opiskelijoilta. Minä en oikeistolaisia äänestä pthyi olkoon.
Mutta ennen kaikkea taide on tuttua köyhälle - aina siihen ei vain ole varaa. Galleriat ovat ilmaisia, ja ainahan voi odottaa, että museon ilmaispäivä koittaa....
2000-luvun Espoossa tutustuin käsitteeseen "kulttuuriroska", se ei tarkoittanut roskakulttuuria, trash-kulttuuria, trash culture, kuten roskalelokuvat á la John Waters, joka on riemastuttavimpia pärsoonia joita olen tavannut. Vaan äijien keksimä nimitys kulttuuritapahtumine jälkeiselle roskien siivoukselle. Se oli kyllä typerin termi pitkiin aikoihin. Jätteiden lajitteluun kuuluu alkeellisimmissakin muodoissa että klasi lajitellaan klasinkeräyspisteeseen, pömpeliin. Ja metalli metalliin. Ja energiajae -sana oli niin typerä, mutta hienoa keksintö kerätä kaikkea minkä voi polttaa ja josta tulee energiaa kuten esim valoa lukulamppuun lukutuolin ylle. Biojätteet biojätteisiin. Mutta "kulttuuriroska" oli käppä-äijien termi kaikelle roskalle.
© Satu Ylävaara 2018
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.