Wäinö Aaltosen kolmas Paavo Nurmi -patsas, 1955, luonnollisestikin Paavo Nurmen puistotiellä
Kerran kävin kahvilassa Naantalin aurinkoisessa, pääsiäisen väristä leivosta nakertamassa, ja kerran Väinö Aaltosen museon kahvilassa söi edullisesti valtavan kokoisen eilisen munkin. Kaupunginteatterin Lippiksen kahviossakin olen mozzarella-croisanttia syönyt, sekä pari kertaa päivän pullaa. Myös Lidlistä saa edullisesti särvintä, voisarvea, omenaknyytyä ja juomia, vettä. Kun luppoaikaa on, olen käynyt Turussa myös elokuvissa, kuten viimeksi näin Suomen hauskin mies -elokuvan, joka on näytelmänä nähty kahdesti. Turku on pullollaan hyväntuulisia ihmisiä.
Naantalin aurinkoinen kahvila saa hyvölle tuulelle paatuneimmankin nihilistin ja mielensäpahoittajan - tsekkaa jos et usko ;) taisin käydä osoitteessa Hämeenkatu 3. Hämeenkadulle on mukava jäädä ylipiston pysäkille ja kävellä suoraan teatterille... Matkaa kertyy runsas kilometri, mutta suoraan, ja väillä voi ostaa särvintä, pysähtyä kahvilaan, valokuvaamaan patsaita, kylttejä ja akkunoita...
Turisti-infossa on normaaleja fyysisiä, paperisia karttoja - ja myös epänormaaleja, että kävellä sisällissodan runteleman Turun lävitse, punaisten paikoilla aioin ainakin käydä! Sitten on romanttinen reitti - johon on lykätty huijarihurmuri Auervaaran kohokohtia! On patsaskävelyä, ja kaikenlaista. Mm kartta johon on isketty Turun pisimmät portaat! Tai komeimmat. On myös katutaide-kartta, joka on verkossa, siis digitaalinen ja sikin sokin naisen eurolla ostamassa kännykässä.
Voi myös eksyä minne haluaa.
Romanttinen ja kauhuromanttinen pitsihuvilan näköinen Samppalinna, ravintola ja kesäteatteri, Paavo Nurmen puistotie 3, Turku
Se oli todellakin matka Mordoriin. Maaliskuussa Turuus näytti tältä 03.03.2018:
Komeat kalliot johdattavat kaupunginteatteria kohti. Jäiset talven rihmastot muistuttavat keijuja ja peikkoja, ja virittävät muutenkin Taru sormusten herrasta -näytelmän tunnelmaan.
Kahvila Lippis, Turun kaupunginteatteri. Lämmintä juomaa ja särvinta. Ja kulman takana niitä tärkeimpiä, teatteripilettejä.¨Täällä ei ole mitenkään ihmeellistä, että hobitti tulee ostamaan Reissumiehen ;)
Omakuvani heijastuu klasiin, Lippiksen lasiin, ja takaanani on kauniit Aurajoen varrella heijastuvat puutalot, ne kerman ja kyyhkyn väriset....
Kahvilan kuvituksia, diivoja, roolihahmoja, ihmisten kuvia
Turun kaupunginteatterissa
Wäinö Aaltosen Naisen naamio
Teatteri
Teatterista johtaa tietystikin teatterisilta...
Tässä lissää Paavoa Nurmea, jonka sisua ja saavutuksia ei voi olla noteeraamatta.
Aurajoki
Aurasilta, 1907
© Satu Ylävaara 2018
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.