joka leikkurille, rimmerille ja pupulle, ehkä lampaille, merkitsee toista. Ja marsuille, myös. Miltä vihreä tuoksuu. Tiiman eli tunnin sisällä aika paljon bongauksia, luonnonmonimuotoisuutta. Kaikkia järviä ei ole myrkytetty, eikä kaikkia luonnonsuojelualueita pistetty kiinalaisiksi kaivoksiksi. Miksi ihmistet eivät syö voikukkia, ilmaista ruokaa? Pitäisikö niitä myydä stokkalla 44 kilohintaan, että söisivät. Mitä kaikkea luonnossa on, hortoilua ja villejä yrttejä. Hyrtejä! Nähdä joutsenia mökin akkunasta, ja kuinka sininen on järvi. Joskus. Nämä siis raakakuvia, käsittelemättömiä. By © Satu Ylavaara Photography 2019:
tämä kuovikuva ei ollut kaksinen, mutta siinä on niin kaunis kaari linnunnokassa, ja kult leikkaus
kielot kuuluvat kesään, ja varsinkin juhannukseen, mutta niitä ei ole revitty juuriltaan, vaan kukkapenkissä nuokkuvat sateen jälkeen romanttisina. Tosi kielojen kuningas -dekkari tulee mieleen, se runo ehkä ei ole niin tuttu Suåmessa?
unikon elinkaari, joskus puput tulevat ja syövät unikon varren. Joskus rimmerin terä katkoo unikotkin.
© Satu Ylavaara Photography 2019
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.