Metsän keskellä toimisto, eli viivakoodi eli hautakivi, Oranki Art 2020. Jouko Alapartanen: Toimisto, 2006. Miten tämä suhtautuu koronan aikaan, ja etätyöhön. On ihastuttavaa kun ihmiset sosialistisessa mediassa jakava kuvia otsikolla " my office " kun ovat läppäri sylissä meren rannalla tai kannonnokassa metsässä, jota ei ole hakattu. Tämä työ näyttää olevan jyrkänteellä ja edessään on ei mitään. Jotenkin Roy Anderssonin elokuvat tuli mieleen, ja Midsommar - loputon yö. Veistospuisto Oranki Art, paikkakuntana Oranki, Orajärvi, Pello 30.07.2020. Lähikuvat Nikon D40 + Tamronin putki (kevyesti käsitelty, alkuperäinen rajaus), kauemmat Olympus-vuorelta eli Olympus Stylus XZ-10 (käsittelemättömät, alkuperäinen rajaus), © Satu Ylavaara Photography 2020:
Jouko Alapartanen: Toimisto, 2006
Samalla alueella, milteipä vastapäätä oli turhuuksien turhuus, Vanitas. Ehkäpä se oli myös peikkojen maan ja mullan alla olevaa pöytää, josta ei saa napata palaakaan. Muuten jää sinne. Tietysti se on klassinen aine, asetelma, symbolina ihmisen kuolevaisuus, mammona jolla ei ole merkitystä sille jolla on millä mällätä, mitä mukaansa saa
Susanne Stiegeler, Saksa: Nature Morte, 2011
taisi ollakin tämän nimi eikä Susanne Stiegeler, Saksa: Oranki vanitas, 2009
Se voi olla aina vain rakkautaan odottavan, suuresti petetyn, ja rakkaudesta sekaisin menneen neiti Havishamin homeinen juhlapöytä Dickensin Suuria odotuksia -teoksesta,
© Satu Ylavaara Photography 2020
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.